Vaali- ja puoluerahoitusvalvonta

Etusivu / Usein kysyttyä / Puoluelakiin liittyvät kysymykset

Usein kysyttyjä kysymyksiä, puoluelaki

Tuki puolueelle ja puolueyhdistykselle

Tueksi puolueelle tai puolueyhdistykselle luetaan rahana, tavarana, palveluna tai muulla vastaavalla tavalla saadut suoritukset.

Tukena ei kuitenkaan pidetä seuraavia suorituksia, joista ei ole arvioitu aiheutuvan vaaraa sidonnaisuuksien syntymiselle.

1) Tavanomainen talkootyö ja tavanomaiset ilmaispalvelut

Peruste tavanomaisen talkootyön ja tavanomaisten ilmaispalvelujen rajaamiseen ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle on käytännöllinen. Talkootyötä ja erilaisia ilmaispalveluita kuten alennuksia olisi hyvin vaikea arvottaa eivätkä ilmoitukset siten olisi yhteismitallisia, jos tällaiset arviot edellytettäisiin ilmoituksessa tehtäviksi. Lisäksi on syytä ottaa huomioon talkootyön muuttunut luonne. Asiantuntemus korostuu nykyään kampanjoissa käytettyä aikaa enemmän.

Tavanomainen talkootyö on vapaaehtoista, palkatonta työtä. Työ katsotaan talkootyöksi, vaikka kyseessä olisi alan ammattilainen, niin kauan kuin työstä ei makseta palkkaa. Jos joku muu kuin ehdokas maksaa ammattilaisen palkan siltä ajalta kun hän toimii kampanjassa, kyseessä ei ole talkootyö vaan kyseisen rahoittajan ehdokkaalle antama tuki.

Ainoastaan luonnollinen henkilö voisi tehdä talkootyötä. Siten yritysten antamat maksuttomat – kuten palveluna banderollien kiinnittäminen ovat aina tukea.

2) Puolueen tai puolueyhdistyksen tavanomaiseen järjestötoimintaan tai omaisuuden hoitoon liittyvät käyvän arvon mukaiset suoritukset

Rajaus koskisi sellaisia ulkopuolisilta saatuja suorituksia, jotka liittyvät yhdistyksen toiminnan ja talouden tavanomaiseen, jokapäiväiseen hoitamiseen, kuten yhdistyksen tehtäviin työnantajana ja käyttöomaisuuden haltijana. Kohdassa tarkoitettuja suorituksia voisivat siten olla esimerkiksi puolueen omistaman toimistohuoneiston tai toimistoirtaimiston myynnistä saadut maksut. Edellytyksenä kuitenkin on, että suoritus on käyvän arvon mukainen.

Omaisuuden hoitoon liittyviksi katsottaisiin myös esimerkiksi vakuutus- ja vahingonkorvausten kaltaiset tavanomaiset suoritukset. Vaalikampanjan varainhankintaan liittyvät suoritukset pysyisivät kuitenkin ilmoitettavan tuen piirissä. Esimerkiksi vaaliseminaarin lipputulot eivät olisi tavanomaiseen järjestötoimintaan liittyviä suorituksia.

3) Puolueen ja sen puolueyhdistysten toisiltaan saamat suoritukset

Nämä ovat puolueyhteisön sisäisiä siirtoja, eikä niihin siten liity vaaraa sidonnaisuuksien syntymisestä ulkopuolisiin rahoittajiin. Tällaisia siirtoja voisivat olla esimerkiksi puoluetuen tai jäsenmaksujen tilitykset puolueen ja puolueyhdistysten välillä.

4) Puolueen ja puolueyhdistyksen harjoittaman pysyväisluonteisen liiketoiminnan tulot

Pysyväisluonteisella liiketoiminnalla kohdassa tarkoitettaisiin luonteeltaan jatkuvaa liiketoimintaa, jota harjoitetaan yleisillä markkinoilla ja markkinaehtoisesti. Tällaista liiketoimintaa voisi olla esimerkiksi puolueen omistaman tilitoimiston palveluiden myyminen. Tarkoitus on, että puolueet ja puolueyhdistykset eivät joutuisi epäedulliseen asemaan harjoittaessaan markkinaehtoista liiketoimintaa.

Luonteeltaan tilapäinen liiketoiminta ei ole kohdassa tarkoitettua toimintaa. Esimerkiksi vaalikampanjan rahoittamiseen liittyvä liiketoiminta ei yleensä ole pysyväisluonteista. Vaikka vaalikampanjan varainhankinta olisikin luonteeltaan jatkuvampaa ja sitä harjoitettaisiin yleisillä markkinoilla, ei se yleensä ole markkinaehtoista. Varojen antaminen vaalikampanjaan on tyypillinen tapa tukea puoluetta. Esimerkiksi kampanjan rahoittamiseksi järjestettyjen seminaarien lipputulot tai taulukaupan tulot eivät näin ollen ole ehdotuksessa tarkoitettuja pysyväisluonteisen liiketoiminnan tuloja.

5) Puolueen ja puolueyhdistyksen harjoittaman sijoitustoiminnan tulot

Tällaisia olisivat esimerkiksi osingot ja talletusten korot samoin kuin vuokratulot puolueen omistamasta kiinteistöstä.

6) Puoluelain 9 §:ssä tarkoitettu avustus sekä muu vastaava lakiin taikka valtion tai kunnan talousarvioon perustuva avustus

Tällaisen avustuksen myöntäminen perustuu lailla säädettyihin tai talousarviossa päätettyihin edellytyksiin. Käytännössä avustus myönnetään päätöksellä, johon voidaan hakea muutosta valittamalla. Lakiin perustuvaksi katsottaisiin myös esimerkiksi raha-automaattiavustuksista annetun lain (1056/2001) perusteella maksettu suoritus.

Tuki puolueen lähiyhteisölle

Tuella puolueen lähiyhteisölle tarkoitetaan rahana, tavarana, palveluna tai muulla vastaavalla tavalla lähiyhteisölle annettua suoritusta.

Tukena ei kuitenkaan pidetä:

  1. tavanomaista talkootyötä eikä tavanomaisia ilmaispalveluja;
  2. puolueen lähiyhteisön tavanomaiseen perustoimintaan tai omaisuuden hoitoon liittyviä käyvän arvon mukaisia suorituksia;
  3. saman puolueen lähiyhteisöjen toisiltaan saamia suorituksia;
  4. puolueen lähiyhteisön harjoittaman pysyväisluonteisen liiketoiminnan tuloja;
  5. puolueen lähiyhteisön harjoittaman sijoitustoiminnan tuloja;
  6. lakiin taikka valtion tai kunnan talousarvioon perustuvaa avustusta puolueen lähiyhteisölle.

Lähiyhteisöksi ilmoitetun rahaston sijoitustoiminnan tuloina pidettäisiin myös sellaisia rahastolle siirrettäviä arvonkorotuksia tai indeksikorjauksia, jotka perustuvat rahaston suhteelliseen osuuteen rahastoa hallinnoivan yhteisön tai säätiön koko sijoitetusta pääomasta.

Muuna kuin rahana annettu tuki

Muuna kuin rahana annettu tuki olisi arvioitava ja ilmoitettava rahamääräisenä.

Kaikki rahassa mitattavissa oleva tuki arvioidaan rahamääräisenä käypään arvoonsa ja sisällytetään ilmoituksiin. Tällaista tukea voisivat olla esimerkiksi sanomalehtien antama ilmainen ilmoitustila tai yritysten omilla toimialoillaan tarjoamat ilmaispalvelut, esimerkiksi nettisivujen ammattimainen suunnittelu tai muun kampanjamateriaalin kuten julisteiden ja esitteiden tuottaminen. Nämä tulee arvioida rahalliseen arvoonsa ja ilmoittaa tukena. Sen sijaan erilaiset lehtien ja muiden yritysten antamat yleiset paljousalennukset tulisi katsoa tavanomaisiksi ilmaispalveluiksi eikä niitä tarvitse sisällyttää ilmoituksiin.

Vaalikampanja-aikana annettu tuki

Tueksi vaalikampanjaan luettaisiin vain kampanja-aikana saatu tuki. Muuna aikana saatu tuki olisi puolueelle tai puolueyhdistykselle annettua muuta tukea. Jaottelulla on merkitystä vain vaalikampanjan kuluja ja rahoitusta sekä mainoksen maksajaa koskevien ilmoitusvelvollisuuksien kannalta.

Kampanja-ajaksi luetaan ajanjakso, joka alkaa kuusi kuukautta ennen vaalipäivää ja päättyy kaksi viikkoa vaalipäivän jälkeen.

Tuen vastaanottamiseen liittyvät rajoitukset

Tukea, jonka antajaa ei voida selvittää, ei saa vastaanottaa. Tämä ei kuitenkaan koskisi tavanomaisesta keräystoiminnasta saatua tukea. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin korostanut, että velvollisuutta selvittää tuen antaja tulee tulkita suhteellisuus huomioon ottaen. Säännöksessä tarkoitettu selvittelytyö tarkoittaa lähinnä tuen lähettäjälle tai antajalle kohdistettavaa tiedustelua tuen alkuperäisestä lähteestä, jos on syytä epäillä, että tuen antaja toimii vain välikätenä. Tällaista tilannetta koskee myös ilmoitusvelvollisuus välitetyn tuen antajasta. Valiokunnan mielestä selvittämisvelvollisuus laajenee tuen arvon kasvaessa. Jos tuen antaja jää kokonaan tuntemattomaksi tai tuen välittäjä kieltäytyy ilmaisemasta tuen lähdettä, tällaista tukea ei saa ottaa vastaan.

Samalta tukijalta ei saa vastaanottaa tukea arvoltaan 30 000 euroa enempää kalenterivuodessa. Sanottu tukikatto olisi tukija- ja vastaanottajakohtainen. Sama tukija voisi siten katon rajoittamatta tukea esimerkiksi saman puolueen useita puolueyhdistyksiä, kunhan kunkin vastaanottajan saama tuki jäisi alle laissa säädetyn rajan. Tukikatto ei koskisi puolueen lähiyhteisön antamaa tukea puolueelle tai puolueyhdistykselle eikä myöskään testamentilla annettua tukea.

Puoluelakiin sisältyy kielto vastaanottaa ulkomaista tukea. Tarkoitus on rajoittaa epäasiallista ulkomaista vaikuttamista Suomen poliittiseen toimintaan. Kielto ei koskisi tukea yksityishenkilöiltä eikä puolueen aatesuuntaa edustavilta kansainvälisiltä yhteisöiltä ja säätiöiltä. Ehdotettu sääntely sallisi siten tuen vastaanottamisen esimerkiksi puolueen eurooppalaiselta kattojärjestöltä tai Euroopan parlamentista oman parlamenttiryhmän kautta.

Tukea ei saa vastaanottaa valtiolta, kunnalta, kuntayhtymältä, valtion tai kunnan liikelaitokselta, julkisoikeudelliselta yhdistykseltä, laitokselta tai säätiöltä taikka valtion tai kunnan määräysvallassa olevalta yhtiöltä. Kielto ei kuitenkaan koskisi toimitilojen käyttöä eikä tavanomaista vieraanvaraisuutta. Toimitilojen käytöllä tarkoitetaan esimerkiksi puolueyhdistyksen kokoontumista kunnan tiloissa ja tavanomaisella vieraanvaraisuudella esimerkiksi kahvitarjoilua.

Määräysvallasta yrityksessä säädetään kirjanpitolain (1336/1997) 1 luvun 5 §:ssä. Valtion tai kunnan määräysvallassa oleviin yrityksiin voivat kuulua esimerkiksi valtioenemmistöiset osakeyhtiöt ja kunnan tai kuntien yhteiset vesi- ja sähköyhtiöt.

Julkisoikeudellisena pidetään sellaista yhdistystä ja säätiötä, joka on lailla tai asetuksella järjestetty erityistä tarkoitusta varten. Tällaisia ovat esimerkiksi ylioppilaskunnat ja kauppakamarit. Kielto koskisi myös itsenäisiä julkisoikeudellisia laitoksia kuten Kansaneläkelaitosta ja Suomen Pankkia.

Välitetty tuki

Tuen saajan on vaalikampanjan kuluja ja rahoitusta koskevassa erittelyssä ilmoitettava myös tieto välitetyn tuen antajasta, jos tuki sisältää kolmannelta välitettyä tukea vähintään 1500 euron arvosta. Kolmannella tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, joka antaa tukisuorituksensa edelleen toimitettavaksi tuettavalle. Tämä liittyy kieltoon vastaanottaa tukea, jonka antajaa ei voida selvittää.

Perustuslakivaliokunta on korostanut, että velvollisuutta selvittää tuen antaja tulee tulkita suhteellisuus huomioon ottaen. Säännöksessä tarkoitettu selvittelytyö tarkoittaa lähinnä tuen lähettäjälle tai antajalle kohdistettavaa tiedustelua tuen alkuperäisestä lähteestä, jos on syytä epäillä, että tuen antaja toimii vain välikätenä. Valiokunnan mielestä selvittämisvelvollisuus laajenee tuen arvon kasvaessa. Jos tuen antaja jää kokonaan tuntemattomaksi tai tuen välittäjä kieltäytyy ilmaisemasta tuen lähdettä, tällaista tukea ei saa ottaa vastaan.

Aatteellisesti puoluetta lähellä olevat yhteisöt, jotka eivät ole puolueyhdistyksiä

Näiden toimiessa lahjoittajina, niitä koskevat sekä vaalirahoituslaissa että puoluelaissa säädetyt tukikatot.

Onko ns. puoluevero (luottamushenkilömaksu) tulkittava yksityishenkilön lahjoitukseksi? (11.2.2011, vastausta tarkennettu 9.4.2013)

Ns. puolueverossa on kyse luottamushenkilömaksusta, jota maksetaan puolueyhdistykselle luottamustoimen kokouspalkkiosta. Luottamushenkilömaksun voi maksaa joko luottamushenkilö itse tai sen suorittaa puolueyhdistykselle kunta tai kuntayhtymä luottamushenkilön antaman valtakirjan nojalla. Maksuliikenteen järjestelyllä ei kuitenkaan ole asian arvioinnin kannalta merkitystä. Kysymyksessä on palkkionsaajan oikeustoimi.

Eduskunnan tarkastusvaliokunnan mietinnön (TrVM3/2012) mukaan kunnallisista luottamustoimista perittyä luottamushenkilömaksua voidaan pitää perustellusti puoluelaissa tarkoitettuna puolueen tavanomaiseen järjestötoimintaan kuuluvana käyvän arvon mukaisena suorituksena edellyttäen, että sitä ei käytetä vaalikampanjan varainhankintaan. Tarkastusvirasto ottaa lain soveltamisessa ja tulkinnassa vastedes huomioon tämän tarkastusvaliokunnan yksimielisesti esittämän ja oikeudellisesti perustellun tulkintakannanoton.

Voiko muilla kuin puolueella (esim. puolueyhdistyksillä) olla omia lähiyhteisöjä?

Puolueen käsite on määritelty puoluelain 1 §:ssä. Puolueyhdistyksen käsite taas on määritelty puoluelain 8 §:n 1 momentissa. Ottaessaan näistä käsitteistä selvästi eroavat määritelmät lakiin, lainsäätäjä on tahtonut tehdä eron niiden välille. Puoluelain 8 a §:n 1 momentti antaa vain puoluelain 1 §:ssä tarkoitetuille puolueille mahdollisuuden ilmoittaa jokin muu yhteisö, säätiö sekä yhteisön tai säätiön rahasto tämän suostumuksella puolueen lähiyhteisöksi. Näin ollen vain oikeusministeriön ylläpitämään puoluerekisteriin merkitty puolue voi ilmoittaa muita yhteisöjä, säätiöitä ja niiden rahastoja lähiyhteisökseen. Sellaisella yhdistyksellä, jota itseään ei ole merkitty puoluerekisteriin, ei voi myöskään olla sen itsensä ilmoittamia lähiyhteisöjä.

Sovelletaanko puoluelain muutoksia (16.7.2010/683) puolueiden sisarjärjestöihin? Sisarjärjestöillä tarkoitetaan puoluetta lähellä olevaa yhteisöä. Jos sovelletaan, miltä osin ja mikä on normituki soveltamiselle?

Puoluelaissa (19/1969) on määritelty neljä sellaista yhteisötyyppiä, joita puoluelaissa säädetyt oikeuden ja velvollisuudet eri tavoin koskevat. Lain 1 §:ssä on määritelty puolue, jolla tarkoitetaan nimenomaan oikeusministeriössä pidettävään puoluerekisteriin merkittyä rekisteröityä yhdistystä. Lain 8 §:n 1 momentissa on määritelty puolueyhdistys, jolla tarkoitetaan puolueeseen tai sen jäsenyhdistykseen niiden sääntöjen mukaan kuuluvaa yhdistystä, ja 8 a §:n 1 momentissa puolueen lähiyhteisö, jolla tarkoitetaan sellaista yhteisöä ja säätiötä sekä yhteisön tai säätiön sellaista rahastoa, jonka puolue ilmoittaa asianomaisen yhteisön tai säätiön suostumuksella valtiontalouden tarkastusvirastolle lähiyhteisökseen. Lain 9 §:n 1 momentissa ja 9 a §:n 1 momentissa mainitaan vielä sellainen muu yhdistys, jonka tukemiseen on osoitettu osa puoluelain 9 §:n mukaisesta valtionavustuksesta ja joka tästä syystä on mainittu puolueen saamaa valtioavustusta koskevassa päätöksessä.

Sellaisiin järjestöihin, jotka ovat eivät ole puolueita, puolueyhdistyksiä, puoluelain 9 §:ssä tarkoitettua valtionavustusta koskevassa päätöksessä mainittuja yhdistyksiä eivätkä puolueen lähiyhteisöjä puoluelaissa tarkoitetussa mielessä, ei tarkastusviraston näkemyksen sovelleta puoluelakia eikä myöskään siihen viimeksi tehtyjä muutoksia vaikka ne olisivat lähellä puoluetta jollakin muulla tavalla.

Mitä ovat julkisoikeudelliset yhdistykset, laitokset tai säätiöt, joilta tukea ei saa vastaanottaa?

Puoluelain 8 b § 4 momentin mukaan puolue, puolueyhdistys ja puolueen lähiyhteisö eivät saa vastaanottaa tukea valtiolta, kunnalta, kuntayhtymältä valtion tai kunnan liikelaitokselta, julkisoi-keudelliselta yhdistykseltä, laitokselta tai säätiöltä eivätkä kirjanpitolain (1336/1997) 1 luvun 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla valtion tai kunnan määräysvallassa olevalta yhtiöltä. Näitä ovat mm. val-tioenemmistöiset osakeyhtiöt ja kunnan tai kuntien yhteiset sähkö- ja vesiyhtiöt. Kielto ei kuitenkaan koske toimitilojen käyttöä tai tavanomaista vieraanvaraisuutta. Laki ehdokkaan vaalirahoituksesta 4 § 4 momentti on olennaiselta osin samansisältöinen. Laissa ehdokkaan vaalirahoituksesta ei kuitenkaan mahdollisteta em. yhteisöjen toimitilojen käyttöä.

Julkisoikeudelliset yhdistykset, laitokset ja säätiöt ovat lailla tai asetuksella erityistä tarkoitusta var-ten järjestettyjä ja niillä on toimivaltaa julkisen vallan käyttöön tai lainsäädännössä määriteltyjä julkisia tehtäviä.

Julkisoikeudellisia yhdistyksiä, laitoksia ja säätiöitä ovat hallituksen esityksen (6/2010 vp) ja oike-uskirjallisuuden (Mäenpää, Olli: Hallintolaki ja hyvän hallinnon takeet 2008; Tarasti, Lauri: Vaalieh-dokkaiden ja puolueiden rahoitusopas 2010) mukaan esimerkiksi ainakin:

Suomen Pankki, Kansaneläkelaitos, uittoyhdistykset, tiekunnat, metsänhoitoyhdistykset, met-säkeskukset, riistanhoitoyhdistykset, riistanhoitopiirit, Metsästäjäin keskusjärjestö, kalastus-kunnat, kalastusalueet, paliskunnat, Paliskuntain yhdistys, saamelaiskäräjät, kauppakamarit, Keskuskauppakamari, Liikenneturva, Liikennevakuutuskeskus, liikennevahinkolautakunta, Suomen Asianajajaliitto, Raha-automaattiyhdistys, evankelis-luterilainen ja Suomen ortodoksi-nen kirkko, seurakunnat, yliopistot ja korkeakoulut, ylioppilaskunnat, Kuntien takauskeskus, Suomen Pankki, Kansaneläkelaitos, Kuntien eläkevakuutus, Kunnallinen työmarkkinalaitos, Suomen Punainen Risti, Maanpuolustuskoulutusyhdistys.

Julkaistu: 7.12.2010  Päivitetty: 2.4.2015